Toimittajan näkökulma: Antakaa lasten olla lapsia!

27.8.2019

Olisiko lasten saatava olla lapsia, pohtii toimittaja Kari Mustonen.

(Päijät-Media 27.8.2019)
Tänä päivänä on muodikasta, että ”tiedostamme” tulossa olevan ”ilmastokatastrofin”. Meitä ohjeistetaan: Ei saisi ajaa dieselautolla, ei saisi lentää, ei saisi syödä lihaa, ei saa hyödyntää metsiä, näin esimerkiksi.
Pyrkimys on ns. hiilineutraaliin elämään, mitä kaikkea se sitten tarkoittaakaan. Hyvä niin, jos niin on, mutta eikö aikuisilla ole sen vertaa järkeä, etteivät sotkisi lapsia johonkin helkkarin tekemällä tehtyyn ympäristöahdistukseen? Ensin aikuiset suggeroivat itsensä, vaahtoavat ympäristökatastrofeista ja sitten kun ovat pelotelleet pienet lapsensakin, esiin astuvat erilaisten ”asiantuntijoiden” armadat lieventämään lasten ahdistusta. Kas, tämähän on hölmöläisten peitonjatkamista irvokkaimmillaan.
Voisikohan yhteiskunta toimia niin, ettei lapsia ahdisteltaisi aikuisten asioilla? Lasten ympäristökasvatuksesta ei saa tulla taakkaa. Aikuisen esimerkin avulla normaalien käytöstapojen opetteleminen riittäisi alkuunsa mainiosti. Rajat, rakkaus ja talonpoikaisjärki, siinä tärkeimmät työkalut.

Aikuiset pelottelevat lapsiaan?

Nyt jo fanaattisimmat aikuiset pelottelevat lapsiaan jollain kummallisella ympäristökatastrofin uhalla, josta lapsi ei ymmärrä tuon taivaallista. Oikeampaa olisi jos vanhemmat keskittyisivät olemaan aikuisia ja antaisivat lasten olla lapsia, lukisivat lapsilleen vaikka satuja vouhottamisen sijaan.
Toivottavasti alakoulun opettajat ymmärtävät, että he opettavat lapsia. Ymmärtävätkö he? Tiedossa on, että lasten pelottelu on levinnyt jo kouluihinkin. Lasten ei anneta olla lapsia kotona eikä koulussa. Lapsi on herkkä, kyllä hän imee kaiken hömpän mitä aikuiset häneen tuputtavat.

”Ympäristöahdistus”

Mitä on ympäristöahdistus?  Ehkä tuo henkisesti keskenkasvuisten vouhottajien keksimä ja markkinoima irvokas muotisana on tarkoituksellinen.Halutaan luoda ihan tavalliseen suomalaiseen harhaa ja syyllisyydentuntoa. Jotain rajaa sentään pitäisi aikuistenkin hölmöilyllä olla.
Jos lapsia ei pelotella millään tuhannen ympäristökatastrofeilla niin ei tule ahdistustakaan. Lasten tehtävä on olla lapsi. Hänen on saatava leikkiä, hänen on saatava kehittää mielikuvitustaan, hänen on saatava oppia käytöstapoja vanhemmiltaan, mutta hänelle ei saa tuputtaa sellaista mikä kuuluu aikuisille.
Nyt fanaattisimmat ympäristövouhottajat yrittävät luoda paineita, jotta elämämme olisi mahdollisimman vaikeaa ja omatunto kolkuttaisi jatkuvasti. Maanviljelijät on syyllistetty, metsänkasvattajat on syyllistetty, autoilijat on syyllistetty ja yhä paranee: lapsiinkin yritetään luoda syyllisyyttä.
Valitettavasti kuitenkin on niin, että ihanteet ja todellisuus eivät kulje käsi kädessä. Yhteiskunta tarvitsee aikuisia, sellaisia ajattelevia ihmisiä jotka eivät tartuta jonninjoutavia ilmasto- ynnä muita tekoahdistuksiaan lapsiin.
terveisin
Kari Mustonen

*