Tuija Wetterstrandin kirja Hennalan helvetti kertoo kasvatustyöstä vankileirillä

25.8.2019

Kirjan kannessa on kuva Hennalan vankileiriltä.

(Päijät-Media 25.8.2019)
Hennalan sotavankileiristä on kirjoitettu useita, ehkäpä kymmeniä näkemyksiä eri teoksissa ja tutkimuksissa. Nyt on ilmestynyt jälleen yksi. Tuija Wetterstrandin uutuuskirjassa Hennalan helvetti tarkastellaan vankileirin kasvatusosaston työtä.
-Jäljittäessäni Hennalassa vankina olleen isoenoni vaiheita törmäsin punakaartilaisten muistelmissa mainintoihin kirjastosta, soittokunnasta, kuorosta sekä muusta virkistys­ ja valistustoiminnasta. Halusin selvittää, mitkä olivat kasvatusosaston työntekijöiden motiivit ja minkälaisia vaikutuksia heidän työllään oli, kirjoittaja sanoo.

Henkistä huoltoa ja virkistystoimintaa

Lahden Hennala on yksi sisällissotamme tunnetuimmista kuolemanleireistä. Vankileirin epäinhimillisistä oloista ja laittomista teloituksista tiedetään viimeaikaisten tutkimusten ansiosta jo paljon, mutta leirin muu toiminta on tähän saakka jäänyt katveeseen.
Hennalan sotavankileiri oli Suomen suurimpia.
Hennalan ensimmäinen kasvatusjohtaja Yrjö Alanen aloitti työnsä 4. kesäkuuta 1918, pian kenttäoikeuksien ja pikateloitusten jälkeen. Hennalassa oli tuolloin vielä lähes 11 000 vankia. Sotavankilaitoksen kasvatusosasto pyrki tarjoamaan henkistä huoltoa ja virkistystoimintaa nälän, lian, ahtauden ja tautien vaivaamille punavangeille.
-Kasvatustyöntekijät joutuivat kasvotusten vankien kauhean kohtalon kanssa ja katsomaan usein kuolemanhätää silmästä silmään. He eivät olleet vartijoita, jotka pahimmillaan toimivat omien oikkujensa mukaan julmasti vankeja kohtaan Wetterstrand sanoo.
-Kasvatustyöntekijöiden työhön kuului vankien kohtaaminen vertaisenaan ja heidän kuuntelemisensa. Heitä kannusti työhönsä vahva sosiaalinen omatunto ja lähetyskutsumus. Yhtä työntekijää kohden oli tuhansia vankeja.

Ruokapaketit ehkä pelastivat kirjoittajan isoenon

-Isoenoni Anton selvisi Hennalan helvetistä luultavasti pitkälti sen vuoksi, että hän sai ruokapaketteja kotoaan Asikkalan Vesivehmaalta, josta pääsi käymään päiväseltään Hennalaan. Helppoa se ei ollut, Wetterstrand saoo.
-Suvun kesken elää edelleen tarina, jossa ruokapakettia veljelleen vievä isoäitini Ida sai hevoskärrykyydin ison talon isännältä matkalla Hollolan Paimelan laivarantaan, mistä pääsee vuoroaluksella Vesijärven satamaradan laiturille ja siitä paikallisjunalla Lahteen. Isännän kuullessa millä matkalla isoäitini oli, hän heitti Idan kärryiltään ja kirosi punikit alimpaan helvettiin.

(Kirja Hennalan helvetti, julkistetaan Lahden Hennalassa Sotilaslääketieteen museossa 31.8. Kirjan kirjoittaja FM Tuija Wetterstrand on arkeologi, historioitsija ja tietokirjailija.)

*